Tähtihaastattelu: Klovni Pekka Laamanen

Traaginen tapaus animaatiomaailmasta: Simpsonien keltaisen perheen isä Homer rakentaa pojalleen Bartille uuden sängyn. Bart on ollut innoissaan sarjassa useasti esiintyvästä Hassu-klovnista (Krusty the Clown) ja niinpä Homer päättää ilahduttaa poikaansa tekemällä sängyn päätyyn klovnikoristuksen. Isän kädentaitojen puutteellisuus johtaa siihen, että Hassun iloisen ilmeen sijaan sängyn päädystä tuijottaa vihamielinen pelle, jota Bart kauhistuu ja hokee ensimmäisen sängyssä vietetyn yön jälkeen ”can't sleep, clown will eat me”.  Stephen Kingin minisarjassa ”Se” katsojia järkyttää Pennywise-niminen demoni (Tim Curry), joka esiintyy kammottavan klovnin hahmossa ja toteuttaa ihmisten pahimmat pelot.

Monelle suomalaisille ensikosketus pelleihin on syntynyt TV2:n Pikku Kakkosen Pelle Hermannin (Veijo Pasanen) kautta. Tuota  Sirkus Hepokatissa majaansa pitävää, sydämellistä pelleä seurattuaan on vaikeaa ymmärtää coulrophopiaa eli klovnipelkoa. Olipa Hermanni tuttu tai ei, niin minkään sortin pelkoa ei tarvitse kokea myöskään kohdatessaan Klovni Pekka Laamasen, joka hullaannutti yleisön sekä tuomariston Turun Tähti 2008 -kilpailussa. Tuolloin Turun Taideakatemian toisella vuosikurssilla opiskellut Laamanen toi lavalle energialatauksen, jolla olisi sytyttänyt vaikka kokonaisen kylän hehkulamput. Ilmaisukeinona klovneria ei ole millään muotoa helpoimmasta päästä, mutta kuten Laamanen oli selkeästi  jo varhain huomannut, loputtoman monipuolinen ilmaisukeino kylläkin.

Pekka Laamanen, onko Klovni Pekka Laamanen läsnä kaikkialla?

Pyrin suhtautumaan asiaan kuin asiaan klovnin yksinkertaisella vilpittömyydellä ja ottamaan eteen tulevat asiat huumorilla vastaan. Tietysti eteen tulee asioita, jolloin pitää vakavoitua, mutta nykypäivän länsimaisessa kivikasvokulttuurissa jokaisen ihmisen olisi hyvä vähän laskea olkapäitään alas ja rentoutua.  Ei tämä elämä loppupeleissä niin vakavaa ole.

Turun Tähti 2008, Klovni Pekka Laamanen

Jo Turun Tähti -kilpailuvuonna kerroit, että tahdot omalla klovneriallasi tuoda syvyyttä pellemaailman perus synttäriklovnimeiningille. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja yleisölleen. Nykyään näkee jokaisella esittävän taiteen saralla ihmisiä, jotka eivät selvästikään tiedä mitä ovat tekemässä. ”Leipiintyneet esiintyjät” pyrkivät tekemään asiat helpoimman kautta haastamatta itseään kunnolla. Minulle on tärkeää tietää miksi teen jotakin ja miten tekemiseni vaikuttaa yleisöön. Tärkeintä on löytää yhteys yleisöön ja saada se samaistumaan itseesi. Se on menoa, kun klovni saa kunnollisen kontaktin yleisöönsä.

Valmistuit Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemian sirkuslinjalta 2010, mutta missä kohtaa huomasit olevasi rakastunut nimenomaan mimiikkaan ja klovneriaan?

Olen aina pitänyt fyysisyydestä. Minulla ei ole varsinaista hetkeä, jolloin huomasin klovnerian tekemisen omakseni. Se vain imaisi minut mukaansa. Klovnerian tekeminen on monipuolista ja se on  minulle keino yhdistää eri tekniikoita ja sirkuslajeja. Klovnerian tekomahdollisuudet ovat rajattomat.

Mimiikka taasen on minulle enemmänkin keino, jota voin käyttää klovneriassa hyväkseni.   Mimiikka on tekniikkalaji, jossa pitää oppia erottelemaan eri ruuminosien liikettä ja havainnomaan pala kerrallaan miten joku toiminto tapahtuu. Esimerkiksi oven avaamiseen tarvitaan miimisesti monta yksittäistä liikettä. Mimiikasta tulee selkeää ja ymmärrettävää, kun nämä liikkeet harjoitellaan tarkasti ja laitetaan peräkkäin sulavaksi kokonaisuudeksi. Mimiikan  tekeminen on fyysisesti haastavaa ja siinä piilee minulle sen mielenkiintoisuus.

YLE:n Elävässä arkistossa voi katsella vanhoja Pelle Hermannin jaksoja. Eräässä Pelle Hermannin jaksossa Sirkus Hepokatissa käy sirkustarkastaja, joka toteaa Hermannin olevan pulassa, sillä Hermanni on kehonsa mittasuhteilta määräysten vastainen eikä hänellä ole esittää opetusvalistusministeriön sirkusosaston vaatimaa pelleilylupaa, pelleopiston tai koulun päästötodistusta, ei pellediplomia eikä pellevälikirjaakaan. Klovni Pekka Laamasen asiat ovat onneksi kunnossa. Olet saanut sirkusalan monipuolisen korkeakoulututkinnon Turussa ja täydensit osaamistasi tämän jälkeen vielä tutkinnolla kuuluisassa Kööpenhaminan The Commedia Schoolissa. Mikä on mielestäsi muodollisen koulutuksen merkitys esiintyvän taiteen maailmassa?

Muodollinen koulutus on antanut minulle eväitä ja työkaluja esiintyvän taiteen maailmassa. Se on antanut minulle mahdollisuuden harjoitella asioita oikein ja löytää omat keinoni tehdä esittävää taidetta. Lisäksi koulutuksessani tutustuin hienoihin ihmisiin, jotka työskentelevät samalla alalla, joten myös siitä on ollut hyötyä. Tärkeintä on kuitenkin halu kehittää itseään esiintyjänä sekä koulutuksessa, että myös sen ulkopuolella.

Mitkä ovat klovnerian lisäksi ne esiintyvän taiteen osaamisen osa-alueet joihin olet itse erityisesti viehtynyt?

Pidän itseasiassa kaikenlaisesta esiintyvästä taiteesta jos sen tekemiseen on nähty vaivaa ja siinä on mukana intohimoa ja luovuutta.

Sirkuskoulutuksen saanut esiintyjä voi toimia monenlaisissa toimintaympäristöissä. Itse olet tehnyt pienestä pitäen paljon töitä myös teattereissa (Turun Kaupunginteatteri, Vartiovuoren Kesäteatteri..). Oletko teatterissa enemmän perinteinen näyttelijä vai pääsetkö käyttämään myös erityistä sirkusosaamistasi?

En halua erotella näyttelemisessä eri asioiden tekemistä. Minusta on hienoa jos näyttelijät ovat mahdollisimman monipuolisia ja pystyvät tarjoamaan taitojaan niin, että näytelmästä tulee mahdollisimman hyvä ja että se ajaa asiansa. On ollut ilo huomata, että ohjaajat ovat nähneet minut näyttelijänä eivätkä pelkästään sirkustaiteilijana.

Katusirkuskeikalle lähdössä (Kuva: Pekka Laamanen)

Palasit jälleen katusirkuskiertueelta Keski-Euroopasta, olet jo opiskeluajoistasi alkaen jatkanut kunniakkaasti ikivanhoja katusirkusperinteitä ja teit Turun Ammattikorkeakoulun opinnäytetyösikin 2010 katuesiintymisestä. Mikä katusirkuksessa viehättää?

Minusta katusirkuksen tekeminen on yksi rehellisimmistä keinoista tehdä esittävää taidetta. Siinä ollaan välittömässä kanssakäymisessä ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä edes tiedä, että ovat tulleet seuraamaan esitystä. Katusirkusesityksen katsominen on vapaaehtoista ja siinä yleisö voi seurata tekemistä ilman, että siitä edes tarvitsisi maksaa. Kadulla esiintyessä pitää voittaa yleisö konkreettisesti puolelleen, koska oma toimeentulo on kiinni siitä pitääkö yleisö näkemästään ja haluaako se siitä maksaa.

Mistä ammennat inspiraatiota esiintymisiisi?

Inspiraatio tulee minulle aina yleisöstä ja siitä, että voin omalle tekemiselläni vaikuttaa ihmisiin, jotka yleisössä ovat. Minulle se on yksinkertaisesti niin yksinkertaista.

Onko sinulla esikuvia, joiden voi sanoa vaikuttaneen omaan esiintymiseesi?

Minulla ei ole yksittäisiä esikuvia vaan jokainen esiintyjä on minulle esikuva, joka harjoittelee kovasti, seisoo tekemisensä takana ja nauttii siitä. On hienoa katsoa, kun esiintyjä elää ja hengittää lavalla, valkokankaalla tai muulla esiintyvän alan estradilla.

Miten paljon aikaa kuluu harjoitteluun?

Välillä tulee aikoja jolloin treenaan päivittäin ja joskus saattaa mennä päiviä peräkkäin ilman harjoittelua. On tärkeää kuunnella itseään ja harjoitella niin, että se on itselleen mielekästä. Matkustelen paljon ja niinä aikoina harjoittelu on jäänyt vähemmälle. En harjoittele pelkästään siksi, että tulen taitavammaksi vaan myös siksi että se on hauskaa.

Esiintyvien taiteilijoiden elämä on usein enemmän tai vähemmän epäsäännöllistä. Osaamisen tason ja itsensä suuren yleisön tietoisuuteen saamisen lisäksi esiintyjän on keksittävä, miten hyödyntää osaamistaan vuoden kierron mukaan. Miten olet itse varmistanut ympärivuotisen toimeentuloasi?

Olen huomannut sen, että mitä vähemmän stressaan sitä paremmin olen saanut töitä esittävällä alalla. Välillä keikkaa riittää ja välillä taas ei. Myös työkkärin luukku on tullut pari kertaa tutuksi. Tällä alalla eletään kädestä suuhun ja minulle riittää se, että tulen toimeen ja saan tehdä sitä mitä rakastan.

Mimiikkameininkiä (Kuva: Pekka Laamanen)

Turun Tähti -kilpailu vuonna 2008 toi sinulle ansaitun voiton. Mitä muuta se sinulle mielestäsi antoi?

Jos luottaa omaan tekemiseen niin voi saavuttaa asioita. Turun Tähti-kilpailu oli yksi etappi esiintyjäksi kasvamisessa.

Moni lavaviihteen maailmaan halajava miettii Turun Tähti 2013 -kilpailuun osallistumista, mutta miettii ehkä ”olenko riittävän hyvä?” tai ”mitä jos mokaan?” ja panttaa hakemuksen lähettämistä. Mitä antaisit ohjeeksi epäröijille?

Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä paremmin oppii ymmärtämään vanhoja sanontoja ja huomaa niiden pätevyyden. Ohjeeksi voisi vaikka sanoa: ”Yrittänyttä ei laiteta”.

Palatakseni vielä tuohon outoon fobiaan, coulrophopiaan. Mitä tekisit, jos joku pelkäisi Klovni Pekka Laamasta?

Nauraisin.